Uncategorized

Vuosien kipukierre katkeaa – näin löysin tien toipumiseen

Monet asiakkaani kärsivät fyysisistä oireista, kuten esimerkiksi kroonisista kivuista, vatsavaivoista, migreenistä, uupumuksesta tai tinnituksesta. Kun keho oireilee vastauksena psykologiseen stressiin, ensimmäinen askel toipumiseen on oppia tiedostamaan, miten fyysiset oireet liittyvät mieleen ja aivojen hälytystilaan. On tavallista, ettei tätä yhteyttä tiedosteta. Tällöin alkaa helposti kierre, jossa apua haetaan monista eri paikoista, mutta oireiden todellinen syy ei ole selvillä.

Monet ovat kokeneet hyödylliseksi lukea toipumistarinoita henkilöiltä, jotka ovat vapautuneet tämän kaltaisista kroonisista oireista. Tästä syystä haluan jakaa myös oman tarinani.

Olen kärsinyt mm. seuraavista oireista:

  • Migreeni
  • Jännityspäänsärky sekä niska/hartia seudut kivut
  • Lantion alueen kiputilat (diagnoosi oli mm. krooninen eturauhastulehdus)
  • Poikkeuksellisen voimakas iskevä kiputila sääressä
  • IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä)
  • Ylävatsavaivat (refluksi)
  • Rytmihäiriöt
  • Satunnaiset alaselkäkivut
  • Uupumus

Oireiluni alkoi jo teini-ikäisenä migreeneillä, joita esiintyi erityisesti koripallo-otteluiden aikana. Opiskeluaikana kärsin vatsavaivoista, kuten IBS:stä ja refluksista, sekä niska-hartia-alueen kivuista ja jännityspäänsärystä. Työurani alussa vatsaoireet jatkuivat, ja niiden rinnalle ilmaantuivat sitkeät lantion alueen kiputilat sekä ajoittaiset rytmihäiriöt.

Oireeni vaihtelivat, mutta jokin niistä oli lähes aina läsnä. Jos yksi helpotti, toinen ilmaantui. Tämä kuvasi kehoni tapaa ilmentää sisäistä turvattomuutta – keho viesti oireilla, kun mieli ja aivot oli hälytystilassa.

Huolia, kovia kipuja ja kaventunut elämä

Sisäinen turvattomuus, murehtiminen ja hyväksynnän tarve ajoivat minut jatkuvasti hälytystilaan.

Pelkäsin esimerkiksi jonkin verran lentämistä, ja eräänä kertana, kun palasimme lomamatkalta aloin kärsiä lennon aikana epämääräisestä lantion alueen kivusta. Istuminen oli hyvin vaikeaa kivun vuoksi. Kotiin päästyäni oireet eivät helpottaneetkaan itsekseen, ja menin lääkäriin ja minulle diagnosoitiin krooninen eturauhastulehdus. Nämä oireet jatkuivat vuosia. Sain lääkäreiltä paljon ohjeita siitä mitä minun tulisi välttää, jotta oireet pysyisivät kurissa. Kylmää tulisi välttää ja erityisesti istumisesta kylmillä alustoilla varoitettiin. Istuminen ylipäätään saattoi pahentaa oireita joidenkin kohdalla. Näistä neuvoista tuli minulle neuroottisia rutiineja, jotka lisäsivät pelkoa ja kavensivat elämääni monin tavoin. Kaikki tämä ikävällä tavalla auttoi aivojani sisäistämään kivun reaktiomallin yhä syvemmin.

Tilanne kärjistyi, kun suunnittelimme pitkää matkaa Thaimaahan. Tarkoituksemme oli matkustaa Thaimaan pohjoisosiin, ja menomatka kestäisi lentoineen ja automatkoineen lähes 30 tuntia. Vaikka olin innostunut lomasta, olin samalla kauhuissani matkustamisesta, sillä usein koin jo parin tunnin istumisen pahentavan lantion alueen kipujani merkittävästi.

Kuinka sitten sattuikaan, noin viikkoa ennen lähtöä oikeaan jalkaani ilmaantui poikkeuksellisen voimakas kiputila, joka esti matkalle lähdön. Sain erittäin kivuliaita puukon iskumaisia kipukohtauksia sääreeni. Kipu oli voimakkainta, mitä osaan kuvitella, ja nämä iskevät kivut seurasivat toisiaan minuutin parin välein. Jalkani reagoi myös kylmään talvi-ilmaan uskomattoman herkästi. Pelkkä ulko-oven avaaminen sai jalkani suorastaan lentämään altani. Elämäni alkoi muuttua hyvin pieneksi, ja olin pääasiassa vain kotona.

Työterveyslääkäreillä, neurologeilla ja kirurgeilla oli eriäviä näkemyksiä siitä mistä kipu johtui, mutta kukaan ei pystynyt varmuudella selittämään syytä – laajoista tutkimuksista huolimatta. Osa heistä antoi ymmärtää, että minun olisi opittava elämään näiden sietämättömien kipujen kanssa. Lääkkeistä en kokenut saavani merkittävää apua.

Ymmärrys ja toivo herää

Kuukausia jatkuneiden hyvin voimakkaiden kipujen jälkeen päädyin lääkärille, joka lähestyi kroonista kipua kokonaisvaltaisemmin. Lääkäri tiedusteli vastaanotolla yllättäen luonteenpiirteistäni ja totesi: ”Taidat olla sellainen itse itsesi pahin vihollinen.”. Hämmästyin hänen kommenttiaan, mutta siinä tilassa olin avoin kaikilla mahdollisuuksille. Lääkäri hoiti jalkaoireitani kehomanipulaatiohoidolla ja kylvi minuun samalla ensimmäisen siemenen siitä, että mielellä, aivoilla ja autonomisen hermoston ylivireydellä saattoi olla jotain tekemistä oireideni kanssa.

Aloin etsiä aiheesta lisää tietoa, ja löysin lääkäri John Sarnon kirjat kroonisesta kivusta sekä mielen ja kehon yhteydestä. Muistan yhä hyvin voimakkaan helpotuksen tunteen, jota koin kirjoja lukiessani. Kirjat kuvasivat osuvasti kaikkea kokemaani, ja aloin käsittää, kuinka omat luonteenpiirteeni ja tukahdutetut tunteeni vaikuttivat oireideni taustalla. Jalkakivut helpottivat sitä mukaa, mitä pidemmälle kirjoja luin. Kirjat vakuuttivat minut oireitteni todellisista syistä. Oireet tietysti aktivoituivat edelleen lukuisia kertoja uudestaan erilaisista ärsykkeistä. Aivoni olivat siinä kohtaa herkistyneet reagoimaan kivulla lähes pienempääkin stressiin.

Ehdollistuneiden reaktioiden purkaminen

Uuden ymmärryksen myötä aloin hätääntymisen sijasta puhua rauhoittavasti aivoilleni kivuliaina hetkinä. Muistutin itseäni oireiden vaarattomasta luonteesta. Tämä auttoi aivojeni primitiivisiä osia uudelleen tulkitsemaan kehon viestejä, tällä kertaa turvan kokemuksen kautta. Aloin myös purkamaan aivoihin syntyneitä ehdollistuneita reaktioita.

Tiukimmissa istuivat ehdollistuneet reaktiot sekä kylmään että veteen. Vähä vähältä purin ylikorostunutta pukeutumistani jalan alueelta ja otin pieniä voittoja. Kesällä jalan ollessa muuten jo kivuton sain kivun iskun aina kun upotin jalkani veteen. Kipu lakkasi, kun vain maltoin hetken pitää jalkaa vedessä ja samalla rauhoittelin alitajuntaani siitä, että kaikki oli hyvin. Kyseinen reaktio on erinomainen esimerkki ehdollistuneesta reaktiosta, joka aktivoi aina samat tutut kipuun liittyvät hermoverkot aivoissa. Minun ei tarvinnut kuin kastaa jalkani veteen, ja kipu leimahti salamannopeasti. Uuden ymmärryksen valossa jatkoin kuitenkin näitä altistuksia samalla muistuttaen itseäni siitä, ettei viileä vesi todellisuudessa ollut jalalleni vaaraksi, vaan kyseessä oli aivojeni opittu ylireaktio vaarattomaan ärsykkeeseen. Näin aivojeni primitiiviset osat alkoivat saada korjaavia kokemuksia, ja ne oppivat palaamaan vanhoihin terveempiin hermoverkkoihin, ja kipu lakkasi käynnistymästä kastaessani jalkani veteen.

Sama lähestymistapa auttoi myös muihin oireisiin, kuten lantion alueen kipuihin. Istumiseen ja kylmään liittyvä pelko alkoi hälvetä, ja aivoni oppivat tulkitsemaan uudelleen myös kehon viestit lantion alueelta, ja myös lantiokivut katosivat kokonaan.

Yhteinen nimittäjä

Oireeni olivat kehon tapa kertoa, että minua pelotti ja tunsin turvattomuutta. Tietoisen mielen tasolla vastasin tähän viestiin usein murehtimalla, huolestumalla ja hätääntymällä. Tämä vain lisäsi aivojeni korkean hälytyksen tilaa, joka ylläpiti oireitani ja aivojeni virheellistä tulkintaa kehoni viesteistä.

Oivalsin, että toipumisen avain oli opetella vastaamaan oireisiin toisella tavalla – rauhoittamalla itseäni ja luomalla turvaa. Aloin ajatella aivojeni hälytystilaa kuin pelästynyttä lasta: jos lapsi pelkää ja aikuinen hätääntyy, lapsi tuntee olonsa entistä turvattomammaksi. Toisin sanoen kaipasin sisäisen rakastavan ja turvallisen aikuisen läsnäoloa. Tällainen komponentti ei ollut rakentunut sisälleni toivotulla tavalla lapsuudessa. Nyt se oli alkanut rakentua sisälleni terapeuttisen prosessin myötä.

Kun katson taaksepäin oirehistoriaani ja niiden alkuhetkiä, näen että olosuhteet, jotka ovat käynnistäneet voimakkaimmat oireeni, ovat kaikki olleet minulle stressaavia, pelottavia ja turvattomuutta herättäviä. Lentomatkat, poismuutto kotoa nuorena, uuden työn aloittaminen, tiukasti aikataulutetut projektit, vanhemmuus, kaikki nämä asiat herättivät minussa pelkoa ja riittämättömyyden tunteita, joista en ollut kuin hyvin etäisesti tietoinen. Jatkuvat vaatimukset itseä kohtaan työelämässä kertoivat omasta syvään haudatusta riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden kokemusta. Vaatimukset syöksivät aivoni korkean hälytyksen tilaan, joka on otollinen maaperä kroonisten kiputilojen kehittymiselle.

Keskeiset toipumisen elementit tiivistetysti

  1. Oikean tiedon saaminen: Ymmärsin, että oireeni olivat seurausta mielen ja kehon yhteistyöstä. Tiedolla itsellään oli aivojen kipujärjestelmää rauhoittava vaikutus.
  2. Ehdollistuneiden reaktioiden purkaminen: Aloin altistaa itseäni aiemmin pelottaville ärsykkeille ja tilanteille. Tämä on altistusterapian muoto, jossa turvan kokemuksen tulee olla läsnä samanaikaisesti altistuksen kanssa.
  3. Tunteiden kohtaaminen: Opettelin kohtaamaan pelkoa, turvattomuutta, vihaa ja häpeää.
  4. Persoonallisuuspiirteiden työstö: Työskentelin vaativuuden, murehtimisen ja hyväksynnän haun piirteiden kanssa.
  5. Ahdistuksen säätely: Opettelin rauhoittamaan mieltäni ja kuuntelemaan kehoani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *